Miloksen rantoja

Miloksella on jonkun lähteen mukaan noin 75 rantaa. Me kerkesimme 4 päivän oleskelun aikana nähdä vain muutaman. Auto meillä oli käytössä päivän, joten loppuajan olimme julkisen liikenteen armoilla. Lisäksi pienet lapset mukana olivat takuuvarma este kauimmille ja eksoottisimmille (eli vaikeiten tavoitettaville) rannoille pääsyn. Sarakinikoksessa sentään pääsimme käymään, siitä juttua tässä. Oikeastaan koko 4 päivää tuuli voimalla pohjoisesta, ja kaikki pohjoisen suunnan rannat olivat siis hieman kärjistäen pois laskuista sen takia. Vaikka kuinka kauniita, iholle lentävä pistävä heikka vie kaiken hauskuuden:)

Meidän lempirannaksi muodostui etelässä oleva Provataksen ranta. Paikallisbussi vei sinne nopeasti ja helposti, ranta oli upea ja parasta oli hyvä taverna heti sen yläpuolella. Grillatut sardiinit ja paistetut kalmarakiat olivat parhaat koko Miloksella. Taisimme keretä sinne kolmena päivänä.

Agia Kyriakin ranta on Miloksen etelärannalla. Pitkä ranta oli täynnä ihmisiä, ensin emme löytäneet yhtään vapaata varjo-tuoliyhdistelmää, mutta hetken odoteltuamme, vapautui meille paikka. Rannalla tuoksui omituiselle, lieneekö Miloksen kaivosalueelta tuleva tuoksu? Ihan kiva ranta, mutta liian täynnä minun makuuni.

Miloksen kaivoksista voit lukea lisää Milos Minig Museumin sivuilta. Miloksella on useampiakin toimivia kaivoksia ja mineraaleja montaa eri lajia. Osa saaresta on "suljettu", Eli kaivostoiminnan vuoksi sinne ei ole asiaa, ainakaan vuokra-autolla. Toisin sanoen, jos ei nyt satu olemaan liikkeellä omalla autolla, on osa saaresta auttamatta tavoittamattomissa. No laivalla pääsee tietysti ympäri eri rannoille. Miloksella on tuotettu mm. rikkiä, se lienee syy auto-vuokraamojen vastentahtoiseen asenteeseen tiettyjä alueita kohtaan.

Pollonia on pieni kylä koilliskulmassa. Kylä on pieni ja mukavan oloinen, mutta ranta oli autio jostain syystä. Siksipä emme mekään sinne jääneet uimaan vaan jatkoimme matkaa raikastavan jäätelön syönnin jälkeen:)

Polloniasta lähtee muuten laiva Kimoloksen saarelle. Saari on (kuten yllä olevasta kuvasta näkee) ihan kivenheiton päästä Miloksen tästä kulmasta. Me emme kerenneet sellaista retkeä tehdä, mutta ehkäpä ensi kerralla sitten!

Pollonian jälkeen on matkalla pienen pieni, söpön näkinen ranta, jossa tuuli tas niin hurjasti, ettemme jääneet. Matkalta löytyi kuitenkin Ukko-kullalle katseltavaa, nimittäin Citroen Pony, kreikassa valmistettu ja suunniteltu auto 70-luvulta. Aikoinaan hyvinkin suosittu, mutta nykyisin aika harvinainen näky.

Lagadan ranta oli ihan hotellimme vieressä. Perinteinen kaupungin ranta, eli ihan ok, jos ei muualle kerkeä, mutta kokopäivän oleskeluun liian sotkuinen ja tylsä. Papukaija kävi paristi illansuu-uinnilla ja viimeisenä päivänä lauttaa odotellessamme vietimme muutaman tunnin täällä (kin)

Siinäpä ne sitten olivatkin. Provatas, Sarakinikos, Pollonia ja sen viereinen pikkuranta, Agia Kyriaki ja Lagada. 4 päivää. 2 lasta, 2 aikuista. Ihan riittävän hyvä saavutus:) Meidän rantavalikoimiimme ei taatusti kuuluneet Miloksen kuuluisimman (paitsi Sarakinikos) tai edes hienoimmat (no provatas oli kyllä upea) rannat, mutta ei se mitään, jäipähän tutkittvaa ensikerrallekkin, jos ja kun sellainen tulee! Lisää meidän Miloksen reissusta voit lukea tästä.

Serifoksen tuulisella saarella

Nyt silmät kiinni niiltä, jotka tykkäävät Serifoksesta. Minä nimittäin en. Kuvat kannattaa toki katsoa, kauniita maisemia löytyy Serifokseltakin vaikka kuinka.

Serifos sijaitsee kyklaadien saariryhmässä Ateenan ja Miloksen puolivälissä. Serifoksesta en sano muuta kuin, että ei enää ikinä. Tuulinen, epäkohtelias.

Hora, pääkylä vuoren rinteellä oli kaunis, pieni, valkoinen, mutta hurja myrskytuuli vei maun kaikesta Serifoksella. Tuuli vei kaiken energian meistä, se oli niin kova.

Rannalla ei voinut olla, koska hiekka löi kipeästi ihoon tuulen mukana. Livadin satamakylässä ollut hotellimme oli likainen, kallis ja huonolla paikalla (no minä olen ehkä hieman hysteerinen, mutta kuivasin itseni suihkkun jälkeen puhtaaseen rantamekkoon, koska hotellin pyyhkeet haisivat erittäin pahalle). Ruoka ei ollut erityistä, ei pahaa, mutta ei mitään mieletöntäkään. Julkista liikennettä ei oikeastaan ole, taksejakin vain muutamia, joten liikkeelle pääsy ja saaren koluaminen riippuu siitä, saako autoa vuokrattua (me emme saaneet, kaikki vuokra-autot olivat liikenteessä) tai sopiiko taksinkuljettajalle. Pääsimme sentään käymään saaren parhaimmalla rannalla, mutta sielläkin hiekka pöllysi niin, ettei olo ollut mukava.

Kestimme 2 päivää ja pakenimme Milokselle.

Tässä vielä kuvapläjäys Serifokselta. Saari oli kyllä ihan kaunis, ja olisimme varmasti viihtyneet siellä, jos myrsky ei olisi ollut koko ajan niskassa (Ja jos olisimme vaihtanut hotellia).

Psili Ammoksen ranta, Serifoksen parhaita, ei saanut pikku papukaijasta kuin itkun esiin. Niin kovaa sattui pientä, että hän kietoutui pyyhkeisiin ja pikkusiskon rattaisiin pakoon odottelemaan kyytiä takaisin Livadiin.

Serifoksen Hora oli kyllä kaunis, erittäin pieni kylläkin. Tie oli serpentiiniä ja saaren ainoa bussi linja kulki Livadin satamakylän ja Horan välillä. Matka oli aika pelottava, muttta maisemat hienot:)

Horan keskusaukio oli erittäin kaunis, varsinkin näin jälkeenpäin valokuvien välityksellä, ilman sitä pistävää tuulentuiverrusta iholla. Ehkä, joskus vielä, annan Serifokselle uuden mahdollisuuden. Eräs vanha työkaverini on serifoslainen, veikkaisin, että hänen ohjaamana saaren salat aukeaisivat ihan erilailla:)

 

Parasta Saaressa oli kuitenkin se (anteeksi nyt vain), että sieltä pääsi pois. Hurrasimme yhteen ääneen Ukko-kullan kanssa, kun laiva Milokselle tuli näkyviin horisontista.