keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Laiki agora

Se on tori. Kerran, kaksi viikossa. Jollain kadulla. Jokaisessa kaupungissa, kylässä, paikassa. Koko yhteisön tapaamispaikka, ostospaikka, kuulumisten vaihtelupaikka. Kovaäänisiä myyjiä, vielä kovaäänisempiä asiakkaista. Sirkushuvia kansalle, varsinkin turisteille. Laikilta saa kaikkea, vihannekset, hedelmät, mausteet, juustot, vaatteet, kengät jne. Laiki on ihana.

Mieletön värien ja tuoksujen huumaava yhdistelmä. Nykyisin joissain paikoissa, esimerkiksi Ateenassa löytyy myös luomutuotteiden laiki kerran pari viikossa. Ateenassa laikeja on joka päivä, useita, sillä joka kaupungin osassa on omansa. Haniassa toripäiviä on kaksi. Lauantaina käväisimme Minoos-kadun laikilla ostoksilla. Mukaan tarttui mansikoita, vesimeloni, aprikooseja ja muutama vaate. Keskessä torikatua on kiva kuppila, jossa istuimme tunnin jos toisenkin katselemassa elämää.








Vanhoilla kotinurkilla Ambelokipissä Ateenassa kävimme usein laikilla. Alkuun arastelin ja ostin mielummin supermarketista kasvikset ja hedelmät, mutta vuosien vieriessä rohkaistuin enemmän ja enemmän ja lopulta jo nautin laiki agoran markkinatunnelmasta.



  Papukaija vuoden vanhana torilla vaarin kanssa.
 


 Papukaija vastasyntyneenä omalla laikillaan.





Pikainen vilkaisu historian kirjoihin kertoo, että laiki agoran juuret yltävät 1920-luvulle. Elefterios Venizelos perusti laikin Ateenaan, Pireukseen ja Patraan 1929, sen aikaisen talouskriisin ja kansalaisten heikon ostovoiman takia. Näin maanviljelijät saivat tulla suoraan myymään tuotteitaan ja toisaalta hinnat olivat edullisemmat. Toki siitäkin käyntiin kädenvääntö, kauppiaat eivät olleet tähän tyytyväisiä. Laiki agora jäi kuitenkin ja on edelleen tärkeä osa kreikkalaista arkipäivää.


Aika ihanaa?

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Alkulähteillä

Kerran, kauan sitten eksyin Haniaan kesäksi. Siellä tutustuin Ukko-kultaan ja kesäromanssi vaihtui jo 11 vuotta kestäneeseen elämään yhdessä, lapsiin ja kaikkeen perheellisen touhuun. Tuo eteläinen kaupunki on kuitenkin säilyttänyt paikkansa molempien sydämessä, joten kaiken arjen kiireen keskellä, lähes joka vuosi suuntaamme lomalla Haniaan ja "sinneppäin". Matkat ovat kulkeneet milloin Ateenan kautta, saarelta toiselle, mutta lopulta tiet, tai oikeastaan meritiet vievät aina tuonne venetsialaisten vanhaan kaupunkiin.

Ja vanha se onkin, yli 1000 vuotta reippaasti. Papukaija on viimeaikoina kiinnostunut raunioista, ostatutti itselleen kirjakaupasta (Mikro Karavaki, uusi ihana putiikki Splantzialla) Hanian historiaa valokuvina kerrottuna. Ihan mahtava kirja. Sattuipa niinkin, että erään kuvan rauniotalossa asuu hotellimme omistaja. Papukaija tietenkin hyökkäsi hänen kimppuun ja me saimme sitten huomiseksi kutsun kahville katsomaan taloa ja tutkimaan löytyykö sieltä yhtään kummitusta:)


Päätin vasta äsken  perustaa erillisen blogin Kreikkaan liittyen enkä sekoittaa kahta rakasta asiaa, ompelua ja Kreikkaa sekaisin jo olemassa olevassa blogissa http://opparallaa.blogspot.fi/.  Ehkä asiat jäsentyvät paremmin näin.

Mutta tästä alkakoon riemukas matka kohti Kreikan syvintä itseään ja ehkä myös jotain muuta. Huomioita, matkakertomuksia, esittelyjä, mielipiteitä ja ystäviä. Mielellään otan myös vastaan aiheita, jotka Kreikassa kiinnostavat ja joista haluat lisää tietoa.

Tässä vielä muutamia kuvia matkan varrelta: