Ravdouxa

Tein tänään pikkuapinan kanssa retken. Lähdimme aamutuimaan autolla kohti Platanosta ja Falassarnaa. Tarkoitus oli viettää mukava päivä rannalla muun perheen kanssa. Papukaija ja vanhempani kun olivat majoittuneet vajaan tunnin ajomatkan päähän Haniasta. Muutamaksi päiväksi vain. Huomenna koko konkkaronkka on palautumassa Haniaan ja meidän kahden tytön rauha järkkyy:) Aamulla meillä oli siis sovittuna treffit Platanoksessa aamukahvin merkeissä.

No jokatapauksessa, Falassarnaan matka kävi ja aamulla, kun Hania kylpi auringossa ja ilma väreili lämpimänä, en tajunnut pakata mukaan pitkähihaista. Virhearvio!

Falassarnan yläpuolella vuorien päällä notkuivat sadepilvet, mutta rannalla aurinko kisaili paksujen poutapilvien kanssa kokopäivän. Niinkin ovelasti, että 50:sestä aurinkorasvasta huolimatta paloin ja niin paloi papukaijakin. Vaikka kokoajan palelin samalla. Aina se aurinko onnituuu yllättämään. Oppitunti numero miljoona kuitenkin on nyt käyty läpi: aurinko polttaa vaikka pilven ja aurinkorasvan lävitse.

Nukuimme päiväunet rannalla palellen, tuulen puhaltaessa vilvoittavasti ympärillä. Kaikki mahdolliset huivit ja pyyhkeet oli kiedottu meidän nukkujien ympärille. Muksut nauttivat myös uimisesta, mutta me arkajalka-aikuiset emme uskaltaneet pulahtaa.

Rantaelämän kohokohtana oli reipas hengenpelastaja, joka säännöllisin väliajoin puhalteli pilliinsä ja komensi uimakansaa lähmmäksi rantaa - Falassarnan virtaukset ja aallot voivat olla petollisia.

Iltapäivällä ajelimme Ravdouxaan. Pienen pieneen kylään, jossa papukaija majoittui isovnhempiensa kanssa. Oikeastaan hotelli ei ollut kylässä, vaan pikku rannalla kylän jälkeen. Kylässä on muutama talo, kirkko tai parikin, mutta ei juuri muuta. Unelias vanhanajan tunnelma valtaa sen läpi ajaessa. Muutenkin Rodopoun niemimaa on kuin eri maasta tai aikakaudelta Hanian tai rantakylien vilinään verrattuna.

Hotellissa on muutama huone ja taverna. Ruoka on taivaallista, sinne ajaa paikallisia lähikylistä syömään ja paikka on usein ihan täysi. Tai sitten ei. Sehän aina riippuu mistä riippuu. Puiden katveessa on kuitenkin mukava katsella auringonlaskua ja ihmetellä elämää. Internettiä täällä ei ole, eikä telkkaria. Aika pn pysähtynyt.

Ranta on kivinen, pyöreitä, ajankuluessa hioutuneita kiviä on hauska tutkia. Ranta oli lähes autio, eikä täällä ole tietoakaan aurinkovarjoista tai tuoleista. Vesi on kirkasta (mutta uimakengät ovat mielestäni tarpeelliset täällä), rantaa ympäröi kalliot ja kiviröykkiöt. Papukaija hyppi kuin vuorikauris kiveltä toiselle ja johdatti minut pienen luolan kautta pienelle rannalle, johon mahtuu juuri ja juuri istumaan.

  

 

 Ja mikäs muu se siinä on kuin kelluva kivi:)

  Auringonlasku on henkeänsalpaavan kaunis Ravdouxassa.

Illalla lähdimme pikkuapinan kanssa hurjaa vauhtia ajelemaan kohti Haniaa - Olin sopinut autonluovutuksen klo 21.00. Haikeina kuuntelimme muiden suunnitelmia Kolymbarin leivoskahvilasta ja iltavoltasta.

Mutta ei, meillä ei ollut aikaa, olihan auto palautettava, kuten kunnon kansalainen tekee. Sopimuksista pidetään kiinni! Vajaan tunnin ajon jälkeen saavuimme vuokra-autotoimistolle, vain huomataksemme, ettei omistajaa näkynyt enää missään. Pienehkö savupilvi nousi pään yläpuolelle ja muutama ärräpääkin taisi päästä.Se siitä sopimuksesta sitten. Puoli yhdeksän aikaan illalla Haniassa on nimittäin aika vaikea löytää parkkipaikkaa ja niimpä mekin kiertelimme puolisen tuntia ennenkuin nappasin paikan kunnalliselta maksulliselta pysäköintialueelta. Huvittavaa on kuitenkin se, ettei parkkimaksua tarvitse maksaa, koska kunnallinen poliisi on lakkautettu. Eli sakottajia ei enää ole:) Näin minulle väitettiin ja maksun jätin sitten suorittamatta.

 Hieman jännittää nyt, että onko siellä tuulilasissa lappunen aamulla vai ei?

Se jää nähtäväksi.