Hanim

Mietin pitkään kirjoitanko meidän hotellista. En ollut varma, sillä haluan mahtua sinne ensivuonnakin asumaan:) Toisaalta, kun hotelli on luokiteltu bookingissa 9.7 /10 pisteillä, voi olla, että muutama muukin matkaaja haluaa sinne majoittua.

Mitäpä siis kertoisin? Hotelli aukesi 2013 kesällä. Olimme ensimmäisten vieraiden joukossa ja asuimme loman viimeiset 2 viikkoa Renan ja Manton vieraina. Tänä vuonna olimme taas reilu 2 viikkoa loman lopuksi, ja oli niin kotoisa olo saapua paikalle.

Ensinnäkin, itse rakennus on hyvin vanha, satoja vuosia, se on  keskellä vanhaa kaupunkia, erittäin rauhallisella kujalla.

HUONE

Toiseksi, huoneet on ja koko hotelli on sisustettu maulla, huonekalut kauniita ja materiaalit seinissä, lattiassa, vessassa ovat laadukkaita. Sänky on pehmeä, iso ja hyvä. Yhtään ötökkää, torakkaa tai muutakaan epämiellyttävää asiaa, kuten muiden vieraiden tai siivoojan hiuksia, likaa, hometta ei hotellissa näy. Se on siis puhdas, siisti ja hyvällä maulla rakennettu. Ja huoneet ovat isoja, samoin kylppäri.

Näkymä katolta on upea, koko Hania kaartuu silmien eteen, joka suunnalla on jotain mielenkiintoista. Katto on toki vielä "kiellettyä" aluetta, sillä siellä ei ole mitään turvakaiteita. Siksipä se onkin salaisuus, jota ei lapsille ole näytetty. Rantapyyhkeet ja uikkarit olemme kuitenkin katolla kuivatelleet, sillä vain osassa huoneissa on pieni parveke.

Tänä vuonna asuimme huoneessa, jonka nimi on Rosmarinus pienellä parvekkella. Portaita hotellissa on tosi paljon, mutta rattaat saimme jättää alas aulaan onneksi:) Alla näkymä parvekkeeltamme.

MARIA

Maria, siivooja, on super. Jos minulla olisi paaaaaljon rahaa, palkkaisin Marian siltä istumalta minulle avuksi:) Ihan uskomaton nainen. Hän käy siivoamassa joka päivä. Lakanat, pyyhkeet joka toinen päivä. Mutta ei siinä kaikki, hän on suursiivonnut huoneen pari kertaa jo, laittanut jokaikisen tavaran paikoilleen. Yhtenä päivänä Maria oli pessyt pikkuapinan tärkeän Titi-nalle unikaverinki, joka oli jo ihan musta. Siellä se roikkui parvekkeella kuivumassa leppeässä tuulessa, kun tulimme kotiin. Ihan mahtavaa!

LELUJA

Hotellin aulassa on lipasto jonka oikeanpuoleinen ylin laatikko on täynnä leluja. "Paixnidi, paixnidi,-leluja leluja", huutaa pikku apina joka kerran, kun saavumme aulaan. Ja niimpä tyhjennämme monta kertaa päivässä tuon laatikon. Hotellista voi saada myös lastenvahtipalveluita ja esim Natour labsin erilaisia retkiä saarella (mm. kokkikurssi Milian ekokylässä, patikointia Valkoisten vuorten korkeimmalla huipulla jne.)

 Hotellin henkilökunta on myös aina valmis auttamaan ja he eivät ikinä ohjaa turistia "kaupungin parhaaseen tavernaan/kauppaan/taksiin" joka vain sattuu olemaan suvun omistama. He neuvovat oikeasti hyviin ruokapaikkoihin, mielenkiintoisiin kohteisiin, uskomattomiin paikkoihin.  He myös kertovat minne ei kannata mennä:)

GEORGIA 

Georgia on nainen, jonka omistajat ovat palkanneet hotelliin. Hän tekee iltapäivävuoroja ja on ihana. Hän leikkii joka päivä lasten kanssa, siis joka päivä. Ja kauan. Muksut eivät halua pois aulasta, tylsän äidin kanssa tylsään huoneeseen, kun parempi vaihtoehto on leikkiä Georgian kanssa. Minut Georgia on passittanut pari kertaa suihkuun ja lepäämään ja pitänyt lapset tunnin verran alhaalla, jotta saan rauhassa levätä. Ja mikä parasta, myös Georgia on ompeluaddikti:)

RENA, MANTO JA SOKRATIS

Neljänneksi. Omistajat, Rena ja hänen miehensä Sokrates, sekä Renan sisko Manto. Voiko niin ihania ihmisiä olla?  Manto on aina aamuvuorossa, kun hänellä ei kuulemma silmät pysy auki klo 21.00 jälkeen. Viilipytty, rauhallinen. Pikkuapina ja papukaija luetuttivat ison kasan kirjoja Mantolla loman aikana. "Ela, tule, luetaan ja leikitään huutaa kuoro stereona, kun lapset näkevät Manton. Kuinkahan monta voimaannuttavaa frappeta Manto on minulle näiden päivien aikan tehnyt, kuinka monta hetkeä olemme viettäneet hotellin aulassa jutustellen.

Manto ja lapset lukemassa.

Rena ja Sokrates taas asuvat kummitustalossa. Kuvaa en nyt heidän kodista julkaise, mutta papukaija on ihan myyty. Kävimme kylässä heillä, iltajäätelöllä ja papukaija piti oikeastaan raahata ulos heiltä. "Äiti, Rena sanoi, että täällä asuu kummituksia, en ole vielä nähnyt niitä. Minä EN tule vielä".

Sokrates vastaa hotellin muonapuolesta, eli aamupalasta. Se on kuulemma fantastinen. Meidän piti sitä testata, mutta jotenkin aina, joka aamu nukuimme myöhään ja sitten jo juoksimme pääkolmantena bussille tai jonnekkin. Sokrates on erittäin hyvä lasten kanssa, varsinkin tuollaisten villien 7-vuotiaiden papukaijojen kanssa. Papukaija kertoo edelleen kaikille tarinaa, kuinka Sokrateksen leikissä ajeltiin leikisti motskarilla ja tiputtiin vesilätäkköön ( eli toisin sanoen sai lasin vettä päällensä:).

Rena. Siinä on
nainen, jolla on järki tallessa ja
ajatusmaailma selkeä, tunnetta, intohimoa ja ystävällisyyttä. Hyväsydämisyyttä. Ikinä ei Renan luota pääse kovin nopeasti eteenpäin, aina tulee jotain jutun juurta. Papukaijalle hän piti tunnin luennon Hanian linnoituksista ja historiasta, kreikaksi totta kai. Pieni mies kuunteli suu auki, sopi kylävierailun Renan vanhaan kummituslinnaan eli kastroon ja marssi sen jälkeen kirjakauppaan, josta ostatutti mummillaan Hanian historiasta kertovan kirjan.  Rena leikitti lapset, keskusteli niitä näitä, vakavia ja hauskoja meidän kanssa. Istuskelimme myöhään yöhön puhellen elämästä ja muusta. Ihana ihminen. Lasillinen itse tehtyä Limoncelloa tai ruusunlehtilikööriä illan lopuksi hyvässä seurassa. Ihanaa.

"Minäkin haluan tutkia karttaa" touhottaa pikkuapina, kun katselee papukaijan ja Renan oppituntia Hanian historiaan.

Onko tämä sitten mainostamista? No todellakin:) Ei vaan, minusta tuntuu kuin tulisin toiseen kotiini, kun tulen tänne. Ihmeellistä miten sitä joskus synkkaa joidenkin ihmisten kanssa vaan niin hyvin. Hanim Lounge and Studios sivuille pääsee tuosta linkistä. Vaikka ei Haniaan olisi matkalla, kannattaa kurkata, niin herkullisia kuvia hotellista tuolla on:)

Sisarukset matkalla iltavoltalle leikkisession jälkeen hotellissa.

Pikkuapina päätti käydä maaten hotellin aulan ovelle:) Kiukku meinaa iskeä juuri eikä melkein:)

Ja siis, hotellia kyllä voin lämpimästi suositella kaikille, mutta hei, älkää viekö meidän huonetta!