Sfakian pita ja muita

Sfakian pita taitaa olla yksi Kreetalaisista älynväläyksistä -ruokarintamalla. Ihanan suolaisen, lättynä paistetun, misithra- juustopiirakan päälle valutetaan hunajaa. Mikä ihana suolaisen ja makean sinfonia kielen päällä tanssiikaan.

Sfakian alueella on ruoka muutenkin jumalaista. Tuoretta ja maukasta. Vaikka koko kreetalla on hyvää ruokaa, ja koko Kreikassa myös, olen silti saanut parhaimpia makuelämyksiä tuolta etelän vuoristoalueelta. Ehkä vähän kärjistäen:) Niitä jumalaisia makuelämyksiä on kertynyt kyllä muualtakin. Ateenassa on pari tavernaa, joissa on aina pakko käydä, ja Ukko-kullan sukulaisilla saa yleensä hurjan hyvää ruokaa. Lefkadan juustopiirakat, Monemvassian amigdalota, Pellassa syöty katkarapusaganaki, Porto Germenon tavernan jättikatkaravut, Evian eräässä kylässä syödyt erilaiset simpukat (mm. petroswlines, jotka muistuttivat niin paljon torakoita väritykseltään, että ukko-kulta joutui uhrautumaan ja syömään koko annoksen:). Ja niin edelleen.

Makuja, muistoja, häivähdyksiä tulee mieleen, kun miettii kreikkalaista ruokaa. Sehän on hurjasti paljon muutakin, kuin mitä tavernojen ruokalistat sanovat. Paljon on ruokalajeja, joita on ravintolasta käytännössä mahdoton löytää- ns. kotiruokaa. Mutta ravintolaruokiakin on valtavasti, ja niistä riittää monelle matkalle uutta maisteltavaa. Meillä on tapana jakaa annokset kreikkalaiseen tapaan, tilaamme siis pöydän täyteen pieniä mezeitä, tai muutamia isompiakin annoksia jaettavaksi koko porukan kesken. Kotona tai sukulaisissa jatkuu usein sama meininki. Esittelen muutamia minulle rakkaita ruokalajeja. Varmasti osa unohtuu tästäkin listasta. Itse en ole hirveästi magirefta- uuniruoan tai keitetyn ruuan - ystävä. Tai siis kyllähän minä syön gemistaa, pastitsiota, paputsakia, moussakaa, mutta vain joskus ja kohtuudella. Pidän vaan niin paljon enemmän muusta:)



Dakos tai koukouvajia, riippuen vähän paikkakunnasta- on korppu, jonka päälle raastetaan tomaattia, lisätään pehmeää Misithra -juustoa, öljyä, oreganoa sekä oliivi, on suussa sulavaa. Kuvassa muuten serkukset nauttivat dakosta ja tuoreesta appelsiinimehusta koostuvaa illallista:)

 Laitetaan rinnalle vähän kalamarakiaa, kalamari-mustekalaa kuorrutettuna ja paistettuna, ns. mustekalarenkaita (juu, mutta kaukana niistä kaupan paksusti paneroiduista kumirenkaista) sekä lasi paikallista valkoviiniä. Ja soodaa pullollinen taittamaan pahin jano, nyt on juhla-ateria valmis.

Miksi ei myös siivu fetaa ja kevyesti grillattua leipää oliiviöljyllä ja oreganolla. Täydellisen yksinkertaista ja mielettömän hyvää. Vati kurkunsiivuja ja kyytipojaksi grillattuja sardiineja. Voi pojat, olen taivaissa. Vähän vlita -hortaa eli jotain voikukan sukulaista, keitettynä, öljyllä ja sitruunalla tarjottuna.


Voikukkaa meillä on muuten ollut muutamana talvena pakastin täynnä, kun ukko-kulta on päättänyt syödä hortaa talvellakin, siis Suomessa:) Voikukan lehtiä on sitten keräilty puhtaista paikoista ja nakattu pakkaseen mansikoiden kavereiksi. Ongelmaa aiheuttaa tietysti se, että jotta hortaa saisi yhden normaali annoksen keitettyä, tarvii tuoreita lehtiä olla Alepan kassillinen ainakin puoliksi täytettynä. Joten se pakastin on todellakin kirjaimellisesti ollut täynnä voikukkaa:)

Grillattu mustekala-xtapodi psito- tai vaikka keitettynä, öljy-sitruunakastikkeessa on myös suussa sulavaa. Myös punaviini-tomaattikastikkeessa valmistettu pata tai xtapodomakaronada eli mustekalakastiketta ja makaronia, kuuluu meidän perheen lemppareihin. Me teemme mustekalaa välillä kotonakin. Ostamme siis tuolta yhdestä kalatukusta Helsingistä noin 4 kilon mustekalan kerran, kaksi vuodessa. Keitämme sen kokonaan, osa pakkaseen ja osasta heti ruokaa. Tässä tämä kaveri on vain 1,5 kiloinen Prismasta löytynyt yllätys. Keitimme siis sen, ja sen jälkeen hiiligrillille. Herrrrkkua:)

Mustekaloista myös seepia, eli tuttavallisemmin kengänpohja, on grillattuna maukasta, ja sitkeää. Äitini herkkua.  Gonos on kalamarin poikanen, sen kalastus on oikeastaan kiellettyä, tai siinä on jotain kokorajoituksia. Gonos on herkullinen paistettuna, mutta vältän niiden syömistä juuri tuon ylikalastuksen takia.

Itse rakastan erilaisia rapuja ja simpukoita. Salamina-saaren Palukian kylän yhden rantatavernana kidonia saganakille ei ole tullut kilpailijaa vuosien saatossa. Kidonia eli sydänsimpukka on todella hyvää. Olemme niitä kotonakin valmistaneet, kun ei tuosta ihan heti Salaminaan pääse lähtemään:) Mydia- ja garides-saganaki on joko simpukoita tai katkarapuja (isoja tai pieniä, maku asía) tomaatti-fetakastikkeessa. Syödään tuoreen leivän kanssa. Näin minä teen ko. herkun:

simpukoita tai jättikatkarapuja kuorineen, pestynä ja puhdistettuina, sopiva määrä ruokailijoihin nähden.

Kuullota sipulia kattilassa öljyn kanssa, lisää tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia,vettä, lisää öljyä, jos tuntuu, että sitä ei ole riittävästi,  mausteet (suola, pippuri, persilja, oreganoa on minun listalla, myös kaneli sopii tähän), keitä kasaan hetki. Laita uunivuoan pohjalle merenelävät (molempia, tai vain toistalaatua, murskaa fetaa isoiksi paloiksi reippaasti. Yleensä laitan sen parinsadan gramman paketin kahden hengen annokseen. Kaada tomaattikastike päälle, laita uuniin, parisataa astetta, noin puolituntia. Tarjoile kuumana leivän kanssa.

Kuvassa on valmistumassa sydänsimpukoita nähtävästi mustekalan kaveriksi. Öljyä, valkoviiniä, vettä, mausteita, sipulia, valkosipulia jne. Montaa minuuttia ei tarvitse keittää. Hurjan hyvää:)


Pikkukalat -marida, atherina ja gavros, vuodenajasta (eli koosta) riippuen, paistettuina muistuttavat hieman muikkuja, koko on ainakin sama. Todella herkullista, ja sopii hyvin fava- tahnan kera.

Fava on keltaisia linssejä tai papuja, en oikein tiedä, sellaisia pieniä litteitä kuitenkin, joista keitetään sipulin ja öljyn kanssa soossia. Fava tarjoillaan oliiviöljyn, sitruunan ja tuoreen punasipulin sekä leivän kera. Ihan mahtavaa ruokaa.

Minä valmista favan näin:

Huuhtelen fava-pavut kunnolla, laitan kattilaan veden kanssa kiehumaan. lisään oliiviöljyä, punasipulia, mustapippuria ja suolaa. Ei minulla oli mittoja, sillä lailla sopivasti, muutaman desin favaa, ehkä puolikas sipuli, loraus öljyä jne. Keitän noin 40 minuuttia tai kunnes fava muuttuu ihan puuroksi. Fava palaa helposti pohjaan, joten sekoittelu on paikallaan. Vettä laitan sen verran, että valmiina vesi on imeytynyt (sitä on aika mahdoton kaataa pois lopuksi), vähän kuin risoton teossa konsanaan, Vettä lisään mieluummin keittämisen aikana, kuin laitan liikaa aluksi. Lopuksi soseutan favan ja sitten se onkin valmis nautittavaksi. Tuoretta sipulia päälle, öljyä, sitruunaa ja suolaa. Ihan herkkua! Säilyy muutamia päiviä jääkaapissa ja makukin vain paranee. Itse tykkään syödä lämpimänä, mutta monesti kreikassa tarjoillaan kylmänä:)


Kreikan kuuluisinta ruokaa, kreikkalaista salaattia ei tietenkään voi unohtaa. Horiatiki on suussasulavaa kreikassa, paikalliset vihannekset ovat vaan niin maukkaita. Oliiviöljy ja kunnon pala fetaa tai misithraa kruunaa komeuden.





Paistettu kesäkurpitsat, kolokithia tiganita, kesäkurpitsapallerot, kolokithokeftedes tai kesäkurpitsankukat -kolokithanthous -täytettyinä sulavat suussa. Nuo kukat ovat kuin dolmades, täytetyt viininlehtikääryleet. Usein tulevat riisillä ja yrteillä täytettyinä, joskus mukana on jauhelihaa. Myös kaalikääryleitä - laxanodolmades- syödään Kreikassa. Ne ovat kunnon talviruokaa, jauheliha-riisitäytteellä, munasitruunakastikkeessa - aygolemono- usein tarjoiltuna.

Tsatsizi, tyrokafteri (mausteinen juustotahna), taramosalata (mätitahnaa, erityisen herkullista lagana-leivän kanssa, mm. puhtaan maanantain herkkua), melitsanosalata (munakoisosalaatti), kuuluvat myös ruokapöytään. Kaikki ovat  tahnoja, joihin voi dipata vaikka leipää. Saganaki tyri -paistetty juusto tai tyrokrokettes, juustopallerot ovat myös ihania. Varsinkin Halkidikin alueelta saa ihan mahtavia juustopalloja.

Tsipoura -kala eli kultaotsa-ahven on herkullista grillattuna, lado-lemono kastikkeella (oliiviöljy-sitruuna). Suomessakin kalaa saa tuoreena aina silloin tällöin, papukaija esittelee kuvassa innokkaana citymarketista hankittua kreikkalaista kalaa:) Uunissakin kalan saa grillattua ihan herkulliseksi, muutaman kerran vuodessa raskimme kotosuomessa kyseistä herkkua ostaa. Kreikassa on paljon ihania kaloja, barbunia, fagria jne jne. Kalatavernan listalta voi maistella erilaisia kaloja helposti, mutta nämä "iso kalat" ovat usein hyvin kalliita, kilohinnalla myytäviä. Harvoinpa siis raskimme tilata:)

Souvlaki, kalamaki, gyro. Sitä ihanaa kreikkalaista "pikaruokaa". Souvlaki-pita-sandwich (monta nimeä rakkaalla ruoalle, eri puolella Kreikkaa) on helppoa syömistä ja hyvin edullista. Yhden syömisestä tulee mukavasti täyteen, kahdesta jo ähky:) Haniassa souvlakiin laitetaan jugurttia, Ateenassa tsatsikia ja Thessalonikin alueella ketsuppia ja sinappia. Gyroa tai kalamakia (pieniä liha/kanavartaita) voi tilata myös annoksena, ei vain pitaleivän sisässä. Monenlaisia kombinaatioita on, esimerkiksi pelkän leipäpalan ja sitruunalohkon kanssa tarjoiltu yksi varrastikku  tai vaikka ranskalaisten, tomaatin, pitaleivän ja tsatsikin kanssa tuleva valtava gyroliha lautanen. Ateenassa Varkizan alueella on yksi souvlakipaikka, jossa oli tutun näköistä tapettia. Pakkohan se oli sitten ottaa valokuvia, kun Marimekon tapetti on päässyt paikalliseen ravintolaan:)

Myös grillatut mprizolat-kyljykset, ovat usein suussasulavia. Kunnon hiligrillissä (karvounolla) paistettu porsaan tai naudan kyljys ei tarvitse kaverikseen kuin vähän salaattia, perunoita ja tzatsikia. Täydellistä!
.

Että Kali Oreksi vaan kaikille- hyvää ruokahalua!

Pikkuapinalle maistuu ihan ranskalaisetkin pelkästään, patates tiganites, varsinkin kotitekoiset oikeasta perunasta, sekä kananugetit silloin tällöin. Myös voileipä, juustopiirakka tai munkkirinkilä on aina pienen neidin suosiossa.

Meillä ei lapset koske pitsaan. Liekö tämä hurjan kokoinen Ateenassa nautittu (erittäin hyvä) sellainen aiheuttanut kammon papukaijalle?

Sukulaisilla Ateenassa olemme nauttineet kunnon juhla-aterioita. Unohtumaton oli varmasti sedän takapihalla grillattu lammas eräänä pääsiäisenä:) Papukaijakin osallistui pääsiäisperinteeseen, eli värjätyn kananmunan kopauttamiseen toisen ruokailijan kananmunaan. Se, jonka muna säilyy ehjänä, saa hyvä onnea loppuvuodelle.

Ukko-kulta katseli, kun tätä kirjoitusta näpyttelin. "Muistithan varmasti
soutzoukakia, ladera eli fasolakia prasina kai mpamies, fasolada, gigantes to fourno, keftedakia, imam mpailnti, revithia, faki. Muista kokkoras krasatos, lagos stifado/kouneli, kokoretsi, xoxlioi, paidakia, patsas, mageiritsa...." Lista oli loputon mitä tuon rakkaan miehen suusta lähti soljumaan.  Eli tässä nyt sitten muutama hänen ehdotuksensa:

Soutszoukakia , keftedakia, molemmat lihapullia, erilailla valmistettuina.

Ladera eli "öljyruokia". Meidän perheen herkkua, usein teemme mm. fasolakia prasina  eli vihreitä papuja perunan, sipulin ja porkkanan kanssa öljyisessä tomaattikastikkeessa. Syödään fetan ja tuoreen leivän kanssa.

Ohje: Ainesosia sopivasti. Meillä laitetaan aika paljon perunaa, koska se uppoo takuuvarmasti lapsiin:) Vähemmän porkkanaa ja paaljon papuja, niitä pitkiä vihreitä. Saa pakastealtaastakin, jos ei tuoreita satu olemaan. Myös (pakaste)herneillä tulee hyvää pataa, siis ilman kuoria. Suomalaiset herneet, joita syömme raakana huvin vuoksi, eivät sovellu kuorineen ladera-ruoaksi. Niin totesi erän ystävämme, sillloin juuri Suomeen muuttanut kreikatar. Kova, palon sisäpuolella oleva kalvohan ei pehmene keitettäessä lainkaan:) Mpamies eli okra on myös samalla reseptillä valmistettava, vain pavut vaihdetaan okraan.


Keitetään papuja hetki, lisätään tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia reilusti, öljyä ja mausteita ja sipulia, lisätään puolikypsäksi keitetyt porkkanat ja perunat joukkoon, annetaan kiehua valmiiksi. Hurjan helppoa ja maukasta.

Gigantes sto fourno -isoja valkoisia papuja uunissa. Saa kätevästi k-supermarketeista (ainakin) valmiina säilykkeenä:) Ei ihan sama kuin että itse tekisi, mutta...

Jänis stifado -kouneli tai lagos, ei kuulu minun suosikkeihin, kokkoras krasato eli kukkoa viinissä haudutettuna, taas on aika herkullista. Etanat, xoxlioi ei saa minua vakuuttuneeksi. Lampaankyljykset, paidakia,  ovat varsinkin isäni suurta herkkua. Mageiritsa on pääsiäiskeitto joka on tehty lampaan suolistosta ja maksasta, johon en tikullakaan koske, enkä myöskään patsaan (keittoa jossa on vuohenjalkaa, vatsalaukkua sun muuta ihanaa).

No eiköhän tämä riitä. Varmasti puuttuu monta hyvää ja maininnan arvoista, mutta nyt ei tule mieleen.

 Ja toki herkullisen aterian päälle alkaa nukuttamaaan.

Ensin on aika syödä kuitenkin jälkiruokaa:)

Jälkiruoista ja makeista herkuista on varmaan syytä tehdä oma teksti myöhemmin:)

Meidän lapsilla on myös aina halu syödä tuoreet sitruunat, silloin kun saa irvistellä syystä:)

Faros

Aina niin vaikuttava näky,välillä meren aaltojen vastaanottajana, välillä ylväänä tyynestä esiin nousevana. Veneilijän tuki ja turva, kautta vuosisatojen, nykyisin toki enää sataman komistus, Hanian helmi. Yllättävän monen kuvan taustalla, tietämättään ja tahtomattaan.






Hanian majakka, Faros, Eli Φάρος. 1500-luvun loppupuolella venetsialaisten rakentama majakka. Sataman uudelleen rakennus ja korjaus oli alkanut jo 1300-luvulla, mutta majakka pystytettiin vasta 1595-1601 välisenä aikana. Kun turkkilaiset sitten valloittivat kreetan (osittain), ei heillä ollut kiinnstusta hoitaa Hanian satamaa, vaan se siirsivät kaikki toimintonsa Soudaan. Hanialla oli merkitttävä kaupan ja merenkulun keskus ja Soudan satama soveltui paremmin. Satama alue oli hylättynä pitkään.

Kun vallan ottivat egyptiläiset, jatkoivat he majakan rakentamista nykyiseen muotoonsa 1800-luvulla. Nykyisin majakkaan ei pääse enää sisään, mutta sen ulkopuolta pääsee ihailemaan, jos jaksaa kävellä yllättävän pitkän, välillä hankalankin matkan aallonmurtajaa pitkin. Egyptiläisten aikaan faros sai Minareettimaisen muotonsa. Hanian majakka on yksi kreikan ja maailaman vanhimpia.

Myrskypäivä. Parhaimmillaan aallot löivät reippaasti  yli tuon majakan perustan. Faros on muuten yli 20 metriä korkea

Kilpailut venetsialaisessa satamassa, faros komeana taustalla.

Mielenkiintoista on se, että kun Hanian toinen linnoitus rakennettiin 1500-luvulla (kulkevat näinä päivinä nimillä dytiki ja anatoliki tafros, viisikulmainen muuri, jokaisessa kulmassa portti), kuuluivat majakka ja aallonmurtaja samaan kompleksiin. Yksi porteista oli meriportti, eli tuo majakan ja Firkan (linnoitus Farosta vastapäätä) välinen osuus. Se suljettiin, muiden porttien tavoin, yöksi kettingeillä. Tämä siis venetsialaisten hallituskaudella. Ensimmäiset kirjatut merkinnät Haniasta ovat jo jostain 200-luvulta, jolloin Hania oli vain Kastellin kukkulan alue, Minoalainen asutus. Siitä joskus lisää toisessa bloggauksessa.

  Merian, The Siege of Chania by the Turks in August 1645

 Lucas, The old town of Chania, 1585

Löysin tälläiset mielenkiintoiset kuvat kirjasta, jonka pikkuapina osti viimekesänä Haniasta.  Kuvissa näkyy hyvin tuo kettinki, jolla satama suljettiin. Koko Hanian rakennusprojekti on kyllä ollut vuosisatojen työ, vaikka tiettyjä päivämääriä heittelenkin. Esimerkiksi 1300-luvulla alkoi aallonmurtajan rakennus. Kuvat ovat kirjasta The old town of Chania, a journey through time ( Manousakas M., Banousis-m. Barberi Editions) Isbn numeroa tai julkaisuvuotta ei kirjasta löydy.

Joka vuosi papukaija haluaa kävellä majakalle. Pikkuapinakin olisi tänävuonna halunnut, mutta ei päässyt mukaan, ehkä sitten ensivuonna:)

Majakalta ja aallonmurtajalta on hienot näkymät kaupungille ja satamaan.

 

 

 Ukko-kulta leikki tabetin panoraamatoiminnolla ja sai hassuja kuvia Hanian satamasta:) Kaikissa toki majakka taustalla.

 

 

Tässäpä vielä päivän piristeeksi Radio Faros-Ράδιο Φάρος, 91,8. Linkki vie yhteen radiokanavien soitto paikkaan, mutta onhan noita muitakin,  jos tuolla nimellä googlailee:) Radio faros siis.