Nyt silmät kiinni niiltä, jotka tykkäävät Serifoksesta. Minä nimittäin en. Kuvat kannattaa toki katsoa, kauniita maisemia löytyy Serifokseltakin vaikka kuinka.
Serifos sijaitsee kyklaadien saariryhmässä Ateenan ja Miloksen puolivälissä. Serifoksesta en sano muuta kuin, että ei enää ikinä. Tuulinen, epäkohtelias.
Hora, pääkylä vuoren rinteellä oli kaunis, pieni, valkoinen, mutta hurja myrskytuuli vei maun kaikesta Serifoksella. Tuuli vei kaiken energian meistä, se oli niin kova.
Rannalla ei voinut olla, koska hiekka löi kipeästi ihoon tuulen mukana. Livadin satamakylässä ollut hotellimme oli likainen, kallis ja huonolla paikalla (no minä olen ehkä hieman hysteerinen, mutta kuivasin itseni suihkkun jälkeen puhtaaseen rantamekkoon, koska hotellin pyyhkeet haisivat erittäin pahalle). Ruoka ei ollut erityistä, ei pahaa, mutta ei mitään mieletöntäkään. Julkista liikennettä ei oikeastaan ole, taksejakin vain muutamia, joten liikkeelle pääsy ja saaren koluaminen riippuu siitä, saako autoa vuokrattua (me emme saaneet, kaikki vuokra-autot olivat liikenteessä) tai sopiiko taksinkuljettajalle. Pääsimme sentään käymään saaren parhaimmalla rannalla, mutta sielläkin hiekka pöllysi niin, ettei olo ollut mukava.
Kestimme 2 päivää ja pakenimme Milokselle.
Tässä vielä kuvapläjäys Serifokselta. Saari oli kyllä ihan kaunis, ja olisimme varmasti viihtyneet siellä, jos myrsky ei olisi ollut koko ajan niskassa (Ja jos olisimme vaihtanut hotellia).
Psili Ammoksen ranta, Serifoksen parhaita, ei saanut pikku papukaijasta kuin itkun esiin. Niin kovaa sattui pientä, että hän kietoutui pyyhkeisiin ja pikkusiskon rattaisiin pakoon odottelemaan kyytiä takaisin Livadiin.
Serifoksen Hora oli kyllä kaunis, erittäin pieni kylläkin. Tie oli serpentiiniä ja saaren ainoa bussi linja kulki Livadin satamakylän ja Horan välillä. Matka oli aika pelottava, muttta maisemat hienot:)
Horan keskusaukio oli erittäin kaunis, varsinkin näin jälkeenpäin valokuvien välityksellä, ilman sitä pistävää tuulentuiverrusta iholla. Ehkä, joskus vielä, annan Serifokselle uuden mahdollisuuden. Eräs vanha työkaverini on serifoslainen, veikkaisin, että hänen ohjaamana saaren salat aukeaisivat ihan erilailla:)
Parasta Saaressa oli kuitenkin se (anteeksi nyt vain), että sieltä pääsi pois. Hurrasimme yhteen ääneen Ukko-kullan kanssa, kun laiva Milokselle tuli näkyviin horisontista.
Serifos sijaitsee kyklaadien saariryhmässä Ateenan ja Miloksen puolivälissä. Serifoksesta en sano muuta kuin, että ei enää ikinä. Tuulinen, epäkohtelias.
Hora, pääkylä vuoren rinteellä oli kaunis, pieni, valkoinen, mutta hurja myrskytuuli vei maun kaikesta Serifoksella. Tuuli vei kaiken energian meistä, se oli niin kova.
Rannalla ei voinut olla, koska hiekka löi kipeästi ihoon tuulen mukana. Livadin satamakylässä ollut hotellimme oli likainen, kallis ja huonolla paikalla (no minä olen ehkä hieman hysteerinen, mutta kuivasin itseni suihkkun jälkeen puhtaaseen rantamekkoon, koska hotellin pyyhkeet haisivat erittäin pahalle). Ruoka ei ollut erityistä, ei pahaa, mutta ei mitään mieletöntäkään. Julkista liikennettä ei oikeastaan ole, taksejakin vain muutamia, joten liikkeelle pääsy ja saaren koluaminen riippuu siitä, saako autoa vuokrattua (me emme saaneet, kaikki vuokra-autot olivat liikenteessä) tai sopiiko taksinkuljettajalle. Pääsimme sentään käymään saaren parhaimmalla rannalla, mutta sielläkin hiekka pöllysi niin, ettei olo ollut mukava.
Kestimme 2 päivää ja pakenimme Milokselle.
Tässä vielä kuvapläjäys Serifokselta. Saari oli kyllä ihan kaunis, ja olisimme varmasti viihtyneet siellä, jos myrsky ei olisi ollut koko ajan niskassa (Ja jos olisimme vaihtanut hotellia).
Psili Ammoksen ranta, Serifoksen parhaita, ei saanut pikku papukaijasta kuin itkun esiin. Niin kovaa sattui pientä, että hän kietoutui pyyhkeisiin ja pikkusiskon rattaisiin pakoon odottelemaan kyytiä takaisin Livadiin.
Serifoksen Hora oli kyllä kaunis, erittäin pieni kylläkin. Tie oli serpentiiniä ja saaren ainoa bussi linja kulki Livadin satamakylän ja Horan välillä. Matka oli aika pelottava, muttta maisemat hienot:)
Horan keskusaukio oli erittäin kaunis, varsinkin näin jälkeenpäin valokuvien välityksellä, ilman sitä pistävää tuulentuiverrusta iholla. Ehkä, joskus vielä, annan Serifokselle uuden mahdollisuuden. Eräs vanha työkaverini on serifoslainen, veikkaisin, että hänen ohjaamana saaren salat aukeaisivat ihan erilailla:)
Parasta Saaressa oli kuitenkin se (anteeksi nyt vain), että sieltä pääsi pois. Hurrasimme yhteen ääneen Ukko-kullan kanssa, kun laiva Milokselle tuli näkyviin horisontista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti