Akrotirin aarteet: Stavros ja Marathi

Akrotiri Hanian vieressä on aikamoinen aarre-aitta. Akrotirilta löytyy ihania rantoja (mm. Seitan Limania, Loutraki, Tersanas), hyvää ruokaa, luostareita (mm. upea Agia Triada), kirkkoja, kyliä, Venizelon hauta, mahtavia näköalakahviloita, lentokenttä tietysti, armeijan tukikohta jne jne.



Me käymme yleensä uimassa joko Stavroksessa tai Marathissa. Muitakin kelpo paikkoja on toki. Stavrokseen pääsee KTELin bussilla useamman kertaa päivässä ja takaisin myös:) Tosin rahastaja voi komentaa tiukasti jalkojen pesuun tai pyyhintään, ennenkuin päästää bussiinsa:). Bussiyhteyden takia Stavros on luonnollinen valinta aina kun olemme Hanian suunnalla. Muille rannoille tarvitsee jonkin menopelin allensa päästäkseen. Linkki tarkempiin bussiaikatauluihin löytyy tästä. (ja älä missään nimessä jää alas Kalathaksen rannalla, joka tulee vastaan kauniina ennen Stavrosta. Siitä voit lukea myöhemmässä blogipostauksessa).Rannalla on rantatuoli-varjoyhdistelmiä ja ympäristössä muutama kanttiini ja ravintola, sekä useampi hotelli - huoneen vuokraajaa. Meillä on yleensä eväät mukana, jos bussilla ollaan liikkeellä, autolla kun menemme, suuntaamme lounaalle Marathiin.

Rannalla on kuvattu kuuluisa tanssikohtaus elokuvasta Zorbas the Greek, Anthony Quinn loistaa tuossa Kazantsakiksen kirjaan perustuvassa leffassa.

Rannan vasemmassa reunassa on pieni laituri muutamalle veneelle ja sen takana kivimuodostelmia. Papukaija käy ihan kuumana noihin kiviin, vesilätäköihin, kuolleisiin rapuihin sun muihin mitä sieltä löytää. Tänä vuonna kaveri päätti karata äidin luota ja mennä yksikseen tutkimaan paikkaa. Huutiahan siitä tuli, koska avomereltä tulevat aallot lyövät kova tuonne kallioihin ja siellä on tosi liukasta. Itse ranta on suojaisa lahden pohjukka, jossa harvoin on minkäänlaista aallokkoa.

  

 

 Jostain syystä kuvia itse rannasta on tullut otettua toivottoman vähän vuosien varrella:) On se silti upea, ei siitä mihinkään pääse.

 Stavroksen hiekka on kullanväristä ja paksua. Simpukankuoria on siellä täällä. Hiekkaleikkein, siis monimutkaisiin rakennelmiin ei mitään parasta, mutta ah, niin ihanaa ja kaunista näin aikuisen silmissä:) Ja niin helppo pestä pois uimareissun jälkeen:) Ranta on juuri sopiva lapsille, riittävän matalaa, mutta aikuinenkin pääsee helposti uimaan ilman kymmenien metrien kahlausta. Ainoa miinus on se, että noin puolessa välissä rantaa alkaa vedessä olemaana kivilaattoja, lohkareita, eli vain puolet rantavedestä on hienolla hiekkapohjalla. Mutta riittääpä sekin:)

 

 Stavroksessa kukkii kesällä hietamerinarsissi. Kukka on todella kaunis.



Marathi on taas ihan toisella puolella Akrotiria, se katselee suoraan päin Kalivesia ja Almyridaa Soudanlahden toisella rannalla.
Matka on pitkälle sama kuin lentokentälle mennessä, mutta lopulta ajellaan armeijan alueiden lävitse ja laskeudutaan rantaan päin. Marathissa on nykyisin iso parkkialue vasemmalla puolella.

Valittavana on 3 rantaa, joista paras, hiekkapohjainen, on oikealla oleva. Se on juuri se, jonka yläpuolella yksi lempitavernoistamme, Patrelantonis, sijaitsee. Tämä taverna oli hyvä jo isän omistuksessa ja nyt pojalle siirtyneenä, ruoka on edelleen laadukasta, tajuttoman hyvää. Ulkoisesti taverna on aika paljon trendikkäämmän näköinen kuin aiemmin, mutta ei anneta sen häiritä meitä:). Palvelu on aika hidasta, mutta asiakkaitakin on yleensä paljon. Kalamarakiat ovat suussasulavia ja kaikki muukin tosi hyvää.

Ranta on siisti, tarjolla on varjoja ja tuoleja. Matala ranta on erittäin hyvä lapsille, ja täällä eivät tuulet juurikaan hetkauta.

 

Ystäväni Haniasta meni täällä naimisiin muutama vuosi sitten. Rannalla itse vihkiminen ja juhlat sitten tietysti Patrelantoniksessa. Meidätkin oli kutsuttu, mutta valitettavasti (tai siis onneksi, ja erittäin hyvä) pikku apina päätti vetäistä juurikin samaan aikaan ensimmäiset karjaisunsa. Paikassa on kuitenkin jotain lumoavaa kauneutta ja olen jo pitkään harkinnut yöpymistä täällä, Soudanlahdenrannalla. Täällä julkisen rannan vieressä on muuten armeijan, tai oikeastaan ensin Naton ja sitten Kreikan laivaston, omat rannat jotka ovat aidattu eikä niihin ole asiaa. Siellä tuo Ukko-kultakin paistatteli päivää aikoinaan. Oli muuten ihan ruska kuin kahvipapu kun tavattiin, tuskin muuta oli tehnytkään kuin lojunnut rannalla. Sieltä kautta pääsi kuulemma helpoiten myös omalle lomalle, aidan yli vain "tavallisen kansan" puolelle ja liftillä Haniaan:).

 Ihanaa:)