Klima on Miloksen yksi nähtävyyksistä. Melkein meren päälle rakennettu pieni kylä on kaunis, värikkäine ovineen, ikkunoineen jne. Valkoisiksi kalkitut talot hohtavat kuumassa kesäauringossa ja aallot liplattavat jalkojen juuressa. Kosteus sisällä taloissa on varmasti hurja, puhumattakaan homeesta sun muusta (niin, no toivottavasti en pilannut kenenkään unelmointia vastaavasta kesäpaikasta tällä kommentilla). Tämä pieni kalastajakylä on kyllä uskomattoman idyllinen.
Hieman Kliman yläpuolella on Tripitin kylä, johon pysähdyimme, kuinkas muuten, vohveleille ja jäätelölle. Upea kirkko kruunaa kauniin kylän. Kylän vanhat tuulimyllyt ovat hyvin säilyneet ja Miloksen katakombit ja antiikin rauniot ovat kävelymatkan päässä, Tripitin ja Plakan välissä jossain.
Matka jatkui Sarakinikoksen rannalle. Pikku apina sammui autoon, joten kävimme vuoronperään katsastamassa paikat. Rannalle emme jääneet uimaan, sillä siellä oli paljon ihmisiä kulkemassa edestakaisin kokoajan, ranta oli aika pieni ja rantapallon pelaajat olivat vallanneet lähes koko rantaviivan. Lisäksi se oli aika roskainen (en oikein ymmärrä miten ihmiset eivät viitsi korjata omia sotkujaan rannoilta tai muualtakaan). Upea se silti oli, ihan tajuton paikka. Sanoinkuvaamaton. Kuvista saa vain pienen fiiliksen paikasta.
Aika hurja paikka, eikö? Kuulemma paikassa kannattaisi käydä myös kuunvalossa, jolloin valkoiset vulkaaniset kivet hohtavat uskomattomalla tavalla. Kuka tietää, pitääkö paikkaansa, joku matkalla meille näin neuvoi, mutta emme päässeet retkeä toteuttamaan:)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti