Elafonissi

Elafonissi on ehkä 5 parhaimman rannan listalla, minun listallani siis. Paratiisiranta Natura-suojelualueella ja riittävän järkevät omistajakunnat, jotka ovat kieltäneet jälleenrakennuksen alueella. Toki porukkaa riittää kuin sillipurkissa, mutta välillä sitä sattuu paikalle myös väljempänä hetkenä. Luonto on upea ja meri mahtava. Roosan, mustan, vaalean, turkoosin, sinisen sävyt kilpailevat keskenään, hurjat kivirykelmät, hienonhieno simpukkahiekka ja lämmin houkutteleva meri. Voisiko enempää vaatia?


Paikkaa ei oikein voi kuvailla sanoilla, joten tässä kuva pläjäys:

 

 

  

  

  

 

Saarella majailee mm. uhan-alaisia liskoja ja villikissa ja saaren lähettyvillä harvinainen munkkihylje. Saarella kasvaa myös useita kasveja, mm. hietamerinarsissi ja sypressi, sekä useita erittäin harvinaisia ja suojeltuja kasveja. Saaren ympäri kulkee kävelypolku, josta poikkeaminen on kiellettyä. Ja tietenkin, mitään ei rannalta tai saarelta saa viedä mukaan, ei edes yhtä simpukan kuorta. Rantaa ylläpitää kaksi kuntaa, Kissamon ja Paleohoran kunnat, ja kanttiinien ja rantatuolien tuotto menee ainakin osittain alueen suojelemiseen.

 

 

Kreeta.infon sivulla on hyvä kuva Elafonissin lämpötiloista, sekä muuta hyvää tietoa. Elafonissin historiaan kuuluu myös aika hurjia ja surullisia tapahtumia. 1800-luvulla, 1824,  Ottomaanit ensin tappoivat saarella yli  600 ihmistä, lähinnä naisia ja lapsia, jotka olivat piiloutuneet saarelle. Aasi paljasti heidät. Ottomanit eivät tienneet, että Elafonissille voi kahlata, mutta tajusivat asian kun aasi lähti jolkottelemaan saaren suuntaan veden ylitse. 1900-luvun alussa haksirikkoutui saaren edessä laiva ja kymmeniä ihmisiä hukkui. Heidät on kuulemma haudattu saarelle. Haaksirikon muistoksi saarelle rakennettiin majakka, jonka saksalaiset pommittivat toisen maailman sodan aikana.

 

 

 

Täällä vietin ihanan päivän papukaijan ja kahden ystävän kanssa. Aamulla lähdimme ajamaan ja ilta 10 aikaan olimme takaisin Haniassa. Matkalla kävimme toki syömässä ja juomassa, mutta ranta sai pienen papukaijan niin valtoihinsa, että saimme hänet vasta seitsämän aikaan illalla työnnettyä väkisin autoon, hirvittävän kiukun puuskan ravistellessa pientä poikaa. Raukka  pieni, kun ei saanut jäädä koko illaksi:)