Milos, osa 1, Adamantas ja Plaka

Saavuimme Milokselle eräänä kuumana elokuun lopun päivänä. Olimme paenneet Serifoksen tuulia tälle Afroditen saarelle. Jo ensimmäinen kosketus Milokseen oli positiivinen. Hotelli oli helpolla paikalla, joskin erittäin kallis viimehetken varauksen takia. Valkoiset talot hohtivat kilpaa toistensa kanssa ja ilmapiiri oli rauhallisen vilkas.

Olimme valinneet majapaikan Adamantaksen satamakylästä, emmekä saaren Horasta, pääkylästä Plakasta. Adamantas on saaren vilkas keskus, joka pursuaa ravintoloita, kauppoja, kahviloita. Kylä ei ole suuren suuri, suurin osa toiminnoista keskittyy rantakadulle. Sataman takana kujilla on hiljaisempaa, kauniita kujia, bougainvilleat kukkivat ja mäen päällä tietysti yksi kylän kirkoista. Kylässä on myös mielenkiintoinen pieni merimuseo. Ihan satamassa on pääsy saksalaisten kaivamiin tunneleihin (niistä lisää toisessa postauksessa). Ihan keskellä kylää on myös uudehko, erittäin monipuoinen leikkipuisto, jossa vietimme aikaa jokailtaisella voltallamme.

Ruoka oli Miloksella hyvää, mutta mitään erityistä en muista. No paitsi ne halvadopitat. Kahden ohuen vohvelin (tai miksi sitä sellaista paperimaista levyä voisi sanoa?) väliin tungetaan annos sitkeää, venyvää ja makeaa mantelinougaata. Kerrassaan herkkua. Syroksen halvadopitat taitavat olla kuuluisimpia, mutta nämä Miloksen herkut olivat  minusta vielä parempia:)

Miloksen perinteisiä ruokia ovat pitarakit, eli pikku piirakat. Kuuluisin on varmaan karpusopita, eli vesimelonipiirakka. Me emme onnistuneet niitä kuitenkaan maistamaan. Adamantasissa on yksi fantastinen zaxaroplastio-konditorio-herkkukauppa, siinä kohtaa kun rantakatu kääntyy sisämaahan ja bussit lähtevät. Suunnilleen siinämain tien vasemmalla puolella, jos selkä on rantaan päin. Ostimme tuliaisiksi monta pussia pieniä kiviä muistuttavia koufeteja, eli pieniä karamelleja, jotka ovat lähinnä sokeria ja mantelia. Mutta niin söpösiä:) Koufetat ovat perinteisiä hää  ja kastemakeisia Kreikassa, mutta me veimme ne papukaijan päiväkodin aikuisille tuliaisiksi:)

Adamantaksen kirkot ovat upeita. Niitä tutkimme pitkään ja hartaasti. Auringonlasku ja kuun loiste vangitsivat koko perheen.

 

https://www.blogger.com/blogger.g?blogID=8713436795181065495#editor/target=post;postID=3436723418559151439;onPublishedMenu=posts;onClosedMenu=posts;postNum=1;src=link

Miloksen historia on pitkä ja rikas, enkä aio tässä tehdä sen kummempaa tsekkausta menneisiin vuosiin. Ketä kiinnostaa, voi tutkia vaikka wikipedian arkistoja tai www.milos.gr sivuja. Yhden asian aion kuitenkin kertoa. Miloksen kuuluisin löytö, Miloksen Afrodite on nykyisin Louvressa. Täämä hieno patsas löytyi 1820 Milokselta, nykyisen Tripitin kylän tienoilta. Patsas kulkee maailmalla nimellä Venus de Milo, ja sen niminen on myös virallinen internetsivusto, jossa patsaan tarkempaa historiaa voi tutkia, kuten myös kuvia patsaasta.

Milos on muuten julistettu kesäkuussa 2014 pyhäksi paikaksi Patmoksen, Tinoksen ja Meteoran jatkoksi. Tämä johtuu Miloksen katakombeista, jotka ovat varhaiskristinuskon ajalta. Katakombit ovat melkein 200 metriä pitkä labyrintti maan alla.  Kreikan Arkkipiispa Ieronymos julisti Miloksen pyhäksi ja paikalla oli paljon kirkon ja valtion edustajia. Mielenkiintoinen uutinen, ilman muuta, mutta mietin, että mitä se tarkoittaa käytännössä?

Με την ανάγνωση των σχετικών εγγράφων η Μήλος ανακηρύχθηκε σήμερα Ιερό Νησί κατά τη διάρκεια Πολυαρχιερατικής θείας Λειτουργίας που τελέσθηκε στον Αηιο Νικόλαο Τρυπητής, χοροστατούντος του Αρχιεπισκόπου Αθηνών και Πάσης Ελλάδος κ. Ιερώνυμου. Στην ακολουθία παραβρέθηκαν δεκάδες Μητροπολίτες, πλήθος επισήμων και πιστών. Ο Μητροπολίτης Σύρου κύριος Δωρόθεος Β’ χάρισε στον Αρχιεπίσκοπο εικόνα από την Κορφιάτισα και επιδόθηκε στην ενορία Αγίου Νικολάου κουτί με λείψανα από τάφο των Κατακομβών τα οποία κατείχε η Μητρόπολη επί δεκαετίες και είχαν δοθεί από τους Αρχαιολόγους στον Μακαριστό Μητροπολίτη Σύορυ Φιλάρετο. Η Μήλος γίνεται ο τέταρτος ιερός τόπος στην Ελλάδα μετά τα Μετέωρα, την Πάτμο και την Τήνο. Η σημασία του γεγονότος πέρα από την θεολογική του διάσταση, είναι μεγάλη, καθώς από σήμερα το νησί μας τοποθετείται στους εξέχοντες προορισμούς του παγκόσμιου θρησκευτικού τουρισμού.Πηγή: MilosLife.gr

Με την ανάγνωση των σχετικών εγγράφων η Μήλος ανακηρύχθηκε σήμερα Ιερό Νησί κατά τη διάρκεια Πολυαρχιερατικής θείας Λειτουργίας που τελέσθηκε στον Αηιο Νικόλαο Τρυπητής, χοροστατούντος του Αρχιεπισκόπου Αθηνών και Πάσης Ελλάδος κ. Ιερώνυμου. Στην ακολουθία παραβρέθηκαν δεκάδες Μητροπολίτες, πλήθος επισήμων και πιστών. Ο Μητροπολίτης Σύρου κύριος Δωρόθεος Β’ χάρισε στον Αρχιεπίσκοπο εικόνα από την Κορφιάτισα και επιδόθηκε στην ενορία Αγίου Νικολάου κουτί με λείψανα από τάφο των Κατακομβών τα οποία κατείχε η Μητρόπολη επί δεκαετίες και είχαν δοθεί από τους Αρχαιολόγους στον Μακαριστό Μητροπολίτη Σύορυ Φιλάρετο. Η Μήλος γίνεται ο τέταρτος ιερός τόπος στην Ελλάδα μετά τα Μετέωρα, την Πάτμο και την Τήνο. Η σημασία του γεγονότος πέρα από την θεολογική του διάσταση, είναι μεγάλη, καθώς από σήμερα το νησί μας τοποθετείται στους εξέχοντες προορισμούς του παγκόσμιου θρησκευτικού τουρισμού.Πηγή: MilosLife.gr

Miloksella on aika hyvä julkinen liikenne ja muutamalle rannalle ja kylään pääsee helposti ja edullisesti. Me vuokrasimme auton vuorokaudeksi, ja alle 50 euron ei pienintäkään kopperoa lähtenyt. Lisäksi lastenistuimen saaminen oli melkein mahdotonta (mutta lopulta se onneksi järjestyi). Autoilu on siis erittäin kallista. Silti se oli sen arvoista, sillä päivässä kiersimme isoimmat kylät ja nähtävyydet (joihin autolla pääsi). Rannalle köröttelimme sitten loppuloman bussilla. Osa saaresta on rikkikaivosta, alueita joihin ei ole asiaa, varsinkaan vuokra-autolla.

Miloksella voi tehdä varsin monenlaisia asioita, rannalla olon lisäksi siis. Kuten aiemmin mainitsin, löytyy Adamantasista söpö pieni merimuseo, sen lisäksi saarelta löytyy mm. arkeologinen museo, kaivosmuseo, kirkollinen museo. Kliman kylä on vaikuttava (siitä lisää toisessa postauksessa) kuten myös katakombit ja saksalaisten tunnelit. Miloksella voi vuokrata veneen tai mennä valmiille risteilylle saaren ympäri (uskoisin, että se kannattaa, vaikka kallista lystiä onkin). Miloksella on omat festivaalinsakin, viimekesänä kävimme mm. taidenäyttelyssä. Myös ratsastus näytti olevan aika suosittua. Sen lisäksi tietysti kaikkea muutakin, mitä Kreikassa nyt aina tehdään, sukellus, vesiurheilu, patikointi jne jne. Kelpo paikka siis tehdä monenlaisia asioita.

Villiä yöelämää Miloksella ei kuitenkaan ole, joten sitä haluavien kannattaa suunnata vaikka Mykonokselle.

Plaka on saaren pääkylä. Sinne pääsee bussilla tai omalla autolla. Kaipa sinne polkeakin voisi pyörällä, mutta me emme niin rohkeita olleet, matka ylöspäin vuorenrinnettä pitkin näytti liian raskaalta:) Plaka ei ole suuren suuri, mutta sitäkin kauniimpi. Helposti pienten kujien tutkimiseen saa käytettyä päivän jos toisenkin.

 

Pikku apina oli pahimmassa karkailuvaiheessa ja siksi nuori neiti kulki talutusreppu selässä. Varsinkin Plakassa oli paljon ihmisiä ja neiti poukkoili kujalta toiselle. Saimme aika paljon ihmetteleviä katseita ja kuulimme muutaman hassun kommentinkin omituisesta tavasta ulkoiluttaa lasta.

 

 
Horan korkeimmalla kohdalla kohoaa kastro, jonne totta kai kiipesimme ihailemaan maisemia. Kiivettävää oli paljon....Mutta maisemat sitäkin upeammat. Osuimme paikalle auringonlaskun aikaan ja näkymä oli hengeäsalpaava.

Kiipeäminen Kastrolle ja paluu alas vei voimat. varsinkin pieniltä matkakumppaneiltamme. Onneksi vohvelit ja muut herkut pelastivat tilanteen:)

Plakassa on ihana vohvelikahvila, jossa vierailimme pariinkin otteeseen. Parhaat vohvelit, ehdottomasti, kaikista vohveleista mitä Kreikassa olemme nauttineet (ja niitähän on paljon:). Lisäksi vohveli-jäätelö-pralina pläjäys on mitä parhainta taukoa jokapäiväisen kalamarin, mustekalan ja souvlakin syönnille:)

Milokselle haluan palata joskus. Kun lapset ovat isompia ja jaksavat ja pystyvät kiipeilemään kallioiden ylitse pienille rannoille, joita Milos on täynnä.

 Milos oli upea paikka, mutta lasten kanssa snadisti hankala, sillä kauneimmat ja eksoottisimmat paikat olivat käytännössä mahdottomia tavoittaa pienen taaperon kanssa. Veneily salaman nopean muksun kanssa tai vuorikeiipeily lapsi kantorepussa vain rannalle päästäksemme sydän sykkyrällä ei innostanut.

Olimme vain 4 päivää Miloksella, sillä seuraava etappimme oli Kserokambos Kreetalla. Milos-Iraklion laivayhteys kuitenkin toimii vain kerran viikossa, joten jouduimme poistumaan hieman liian nopeasti saarelta. Toisaalta taas 11 päivää olisi ollut liikaa (jos olisimme odotelleet seuraavaa laivaa), sillä saari on aika pieni ja sen tutkimiseen ei mene montaa päivää (poislukien ihmeelliset, saavuttamattomat rannat).

Lisää bloggausta Miloksesta on tiedossa tulevaisuudessa. Ainakin Klima, Sarakinikos, Saksalaisten tunnelit ja kaikki rannat, joihin pääsimme helposti, saavat oman tekstinsä. Pysy siis kuulolla:) Milokselle kannattaa ehdottomasti mennä, jos siihen on mahdollisuus!